Minä istun tässä ja kuuntelen elämääni. Se suhisee hiljaa korvissani ja välillä vaimenee täydelliseen hiljaisuuteen. Kuvittele miltä näyttää nuotti, joka kieppuu tanssien pääsi pyörälle. Sen sulavat linjat houkuttelevat seuraamaan ja unohtamaan suunnitelmallisuuden, vakaan turvallisuuden, aikavarkaan aikataulun. Eilen viiltäviä sanoja, tänään väriseviä kuiskauksia, huomenna pehmeitä suudelmia. Minä istun tässä ja maistelen miltä elämäni maistuu. Makeaa mansikkaa, …
elämä, onni, rakkaus, suru, tunteet, uusi päivä, yksinäisyys
Minä tunnen kipua. Minä tunnen väsymystä ja joskus pakokauhuakin. Olen siis olemassa. Suljen silmäni ja kellun täydellisen hiljaisuuden vaipassa. Vedän varpaani piiloon kärsimyksen kädeltä ja teriä sivaltavilta sanoilta. Tunnen unimaailmani iäisyyden turvallisen sylin, se pitää minut parantavassa otteessaan yön kadotetut tunnit. Avaan silmäni ja tiedän saaneeni lahjan. On uusi päivä. Minä elän ja kohtaan tielleni …
Pieni henkäys lapsen huulilta, yksi silmänräpäys valvovalta. Linnun siipien isku, suolainen pisara valtameressä. Valon tuikahdus pimeydessä, kiven rasahdus kengän alla. Olla ihminen. Eläminen tulevaisuuteen katsoen, maallisen vaurauden tavoitteleminen. Kaikki tunnetilat, jotka ratkaisevat huomisen valintoja. On ilta. Paljon nopeammin kuin osasit odottaa. Mitään en ota mukaani. Suljen vain silmäni. Nukun. Aika on loppunut. Maailmankaikkeuden syleilyssä, ikuisesti. …
Muistatko sinä? Minä muistan! Halusimme omalla pienellä provokaatiollamme hätkähdyttää ja sävähdyttää. Saada ihmiset ihmettelemään ja puhumaan. Käsi kädessä, paita ja peppu. Apteekinmäellä, kylmällä portaalla. Otit kainaloon ja pidit lämpimänä, ystäviä. Muistatko sen kerran, kun kiivettiin talon katolle katsomaan tähtiä ja juomaan höyryävän kuumaa kaakaota? Minä muistan! Muistatko kuinka poikkesimme reitiltä ja hiippailimme läheisen leikkipuiston keinuille? …
Lähdemme kaupasta ja yritän kaupata saamaani ajatustani äidille, perustelemalla. Kuinkas muutenkaan aikuista saisi hyväksymään lapsen elämääkin suurempaa toivetta. Kerron, kuinka naapurissa on hieno vahtikoira ja kuinka kaikilla pitäisi olla sellainen, että olisi turvallista. Tulkitsen äidin hymyn ensimmäiseksi pehmenemisen merkiksi, enkä lapsellisuuttani ymmärrä, että äiti hymyilee miettiessään iltaa ja kuinka kirjoittaisi taas tästäkin “lapsen suusta” -tapahtumasta …
Seison punaisen Minin etupenkkien välissä ja tärisen odotuksen tuomasta jännityksestä. Se tunne, kun osoitat kymmenen sormeasi kohti herkkää poikalasta ja tämä juoksee äitinsä helmoihin kiljuen.. kiljuminen vaimenee loukatun nyyhkytykseksi.. se voimaannuttava vallan tunne vaahtosammuttimen kokoisena. Tie on töyssyinen ja välillä pyllähdän istumaan takapenkille. Kerään innosta puhkuen pienen vartaloni ylös ja toivon, että minua määränpäähän kuljettava …
Istun rattaissa kävelytiellä ja minun silmissäni vieras ihminen seisoo takanani pidellen kiinni rattaiden työntöaisasta. Meidän pitää olla hiljaa ja katsoa tarkasti eteenpäin, odottaa merkkiä. Hiljaisuuden rikkoo nurkan takaa kuuluva, jännityksestä purkautuva hihitys ja kesäsandaalien rapina soralla. Rapina kovenee ja rattaideni renkaat alkavat pyöriä (paitsi yksi, joka ei osu maahan) yhä lujempaa. Takaani kuuluu useiden vieraiden …
