Minä tunnen kipua. Minä tunnen väsymystä ja joskus pakokauhuakin. Olen siis olemassa. Suljen silmäni ja kellun täydellisen hiljaisuuden vaipassa. Vedän varpaani piiloon kärsimyksen kädeltä ja teriä sivaltavilta sanoilta. Tunnen unimaailmani iäisyyden turvallisen sylin, se pitää minut parantavassa otteessaan yön kadotetut tunnit. Avaan silmäni ja tiedän saaneeni lahjan. On uusi päivä. Minä elän ja kohtaan tielleni kirjoitetut haasteet leuka pystyssä, tietäen etten ole yksin. Minulla on sinut lapseni. Sinut rakkaani. Sinut ystäväni.
