Vuosia kestänyt rakkaus. Kunnioitus ja uskollisuus. Yhteiset muistot ja unelmat. Sinäkö päätit yksin, ettet rakasta? Sinäkö päätit yksin, ettet kunnioita? Mustasit muistot, uhrasit unelmat. Uskottomuus. Oliko se sen arvoista? Sen vastauksen tiedät vain sinä. Sen tiedon kanssa elät vain sinä. Ilman minua. Tänään minä annan anteeksi sinulle. Tänään minä annan anteeksi itselleni. Huomenna on loppuelämäni Ensimmäinen …
Kylmältä tuntui se käsi, joka aiemmin kuumuutta hohkaten vaelsi hänen vartalonsa kartalla, eksyen ja aina uudestaan löytäen… Äänettömästi hiipien kulki se jalka, joka aiemmin leijui onnesta tanssien, kevyesti liukuen kohti tuntematonta… Pelosta väristen sykki se sydän, joka aikaisemmin kupli rakkaudesta pakahtuen, sokeana suruille ja onnettomuuksille… Auringonpaistetta seurasi sysimusta yö, joka kammottavasti imi elämänvoiman jokaisesta armoilleen …
Ihanaa, kiedot vapisevat kätesi ympärilleni — niin hienoa tutustua — sinuun. Illat ovat kylmiä ja kurkusta alas valuva viini lämmittää kylmettyneitä jäseniä. Minuutit vaihtuvat tunneiksi ja tunnit päiviksi. Olen varautunut, elämä ei ole tähänkään mennessä osoittautunut suklaapuuroksi. Kimaltelevia sanoja, naurua, osallistuvaa hyminää. Puhetta, joka ropisee ulkona riuhuvan syysmyrskyn pisaroiden lailla rop rop rop… tasaisesti kuin …
