Unettomana yönä suljen silmäni ja olen hereillä, kävelen unien maailmassa kuitenkaan näkemättä niitä. Hiljainen hengityksesi vieressäni kuulostaa huudolta, joka kiirii tunturien välissä -vaimeten — voimistuakseen ja alkaakseen alusta. Kello joka tikittää vaativasti, odottaen aamun tuomaa valvetta – aika antaa toivon tulevasta. Elämästä, joka odottaa omaa vuoroaan ja, jonka takia kaikki on sietämisen arvoista
