Työnnän sormeni vastapestyjen, silkinpehmeiden hiuksiesi läpi.
Hitaasti, nautiskellen jokaisen suortuvan kiemurtelusta ihollani.
Kuljetan kättäni kasvoillasi ja varovasti silitän ajan tuomia uurteita.
Hymyilen, koska tunnen kasvosi niin hyvin.
Kaiken uuvuttavan ja epävarmuuden keskellä sinä olen rauhani tyyssija.
Sinusta sykkeeni tasaantuu.
En enää erota kättäni vartalostasi, se on sulautunut sinuun kiinni.
Haikeuden hetken koen, kun ymmärrän että tulee päivä jolloin on päästettävä irti.
Pudistelen surun harteiltani ja yritän saada kiinni hetkestä.
