Makaan taivaankannen alla ja katselen yläpuolellani tuikkivia miljoonia tähtiä. Seuraan katseellani avaruutta halkovaa satelliittia ja mietin onko se yksinäinen. Ihastelen kirkkaita, nuoria tähtiä ja suren niitä, jotka ovat kuluttaneet energiansa loppuun.. odottaen luhistumista ja räjähtämistä. Mietin niitä henkiä, jotka elivät joskus kauan sitten.. kulkivat samojen tähtien alla. Lyhyt on taival, jonka taitan osaltani. Pieni on …
Muistatko, kun ensimmäisen kerran muutit yksin asumaan? Muistatko vielä sen tunteen, kun työnsit OMAN asuntosi OMAN avaimen ensimmäisen kerran lukkopesään ja kuulit oven aukenemista tarkoittavan kilahduksen.. Muistatko, kun teit juuri sitä ruokaa mitä halusit syödä ? (tai mitä oli varaa ostaa..) Muistatko, kun päätit käydä keskellä päivää kylvyssä ja kukaan ei tullut napisemaan veden käytöstä? …
Vuosia kestänyt rakkaus. Kunnioitus ja uskollisuus. Yhteiset muistot ja unelmat. Sinäkö päätit yksin, ettet rakasta? Sinäkö päätit yksin, ettet kunnioita? Mustasit muistot, uhrasit unelmat. Uskottomuus. Oliko se sen arvoista? Sen vastauksen tiedät vain sinä. Sen tiedon kanssa elät vain sinä. Ilman minua. Tänään minä annan anteeksi sinulle. Tänään minä annan anteeksi itselleni. Huomenna on loppuelämäni Ensimmäinen …
Tyttö ja poika tapaavat. Rakkaus rätisee ja kipinät sinkoilevat. Toisilleen luodut, sanotaan. Erossakaan osaa olla. Kauniina keväpäivänä istuvat kalliolla. Ilmassa on jännitettä. Pieni riita. Poika koskettaa tyttöä. ”Mene helvettiin!” Poika irrottaa otteensa ja perääntyy. Tyttö katuu. ”Tule tänne..” Poika kääntyy kannoillaan. ”Helvetti se sekin!” Poika ja tyttö suutelevat. Toisilleen luodut, sanotaan.
Se, että sinä istut siinä ja katsot minua silmiin. Se, että avaat sydämesi ja raotat salaisuuksiasi minulle. Se, että annat kyyneleiden valua minun katsoessani sinua. Se, että tiedät sydämessäsi olevani luottamuksesi arvoinen. Se, että uskot ystävyyteeni. Se, että et pelkää kuormittavasi minua. Se, että tiedät mitä olisin valmis tekemään auttaakseni sinua. Se, että tiedät etten …
Muistatko sen ensimmäisen suudelman? Miten maistelit huuliasi jälkikäteen ja mietit oliko se makeaa vai suolaista.. Miten suljit silmäsi ja palasit hetkeen yhä uudestaan ja uudestaan? Muistatko miten hyvältä tuoksuivat vaatteesi, joihin hän oli jättänyt kosketuksensa? Muistatko miten järkesi sumentui kaipauksesta? Ajattelin vain, että muistatko…
Sinä elit lapsuuden, väliltä onnettoman ja onnellisen. Sinä tapasit hänen, väliltä kiltin ja pahuuden. Teit päätöksiä, koskien tulevaisuuden. Otit kohtalosi, menetit vapauden. Missä vaiheessa elämä kääntyi niin, tunsit päätyneesi helvettiin? Missä vaiheessa valitsit väärin, langeten valheisiin? Missä vaiheessa menetit uskosi, tarttuen päihteisiin? Nyt istut siinä, hautaat minut kyyneliin. Voiko sinut pelastaa, ennen kuin päädyt lopun …
Kylmältä tuntui se käsi, joka aiemmin kuumuutta hohkaten vaelsi hänen vartalonsa kartalla, eksyen ja aina uudestaan löytäen… Äänettömästi hiipien kulki se jalka, joka aiemmin leijui onnesta tanssien, kevyesti liukuen kohti tuntematonta… Pelosta väristen sykki se sydän, joka aikaisemmin kupli rakkaudesta pakahtuen, sokeana suruille ja onnettomuuksille… Auringonpaistetta seurasi sysimusta yö, joka kammottavasti imi elämänvoiman jokaisesta armoilleen …
Muistatko, kun sydämeesi sattui ensimmäisen kerran niin kovasti, että tuntui kuin et olisi saanut henkeä? Tuntui, että huomenna ei ole mitään minkä takia jaksaisit nousta sängystä? Tuntui, että tulevaisuudella ei olisi varallesi enää mitään hyvää? Muistatko kuinka kauan siitä on? Muistatko kuinka monia onnenhetkiä olet saanut sen tunteen jälkeen kokea? Mietin vain, että muistatko…
Muistatko vielä sen ajan, kun olit vakaasti sitä mieltä ettet aio kasvaa koskaan aikuiseksi? Ettei sinusta ikinä tule vakavaa, stressaavaa, nalkuttavaa, kiireistä… muistatko? Silloin, kun kiipeilit puissa ja rämmit ojissa?! Silloin, kun keinuit niin kovissa vauhdeissa, että tuntui, että keinu menee ympäri?! Silloin, kun kirjoittelit salakielisiä viestejä ja hihittelit, kun opettaja löysi lapun, eikä ymmärtänyt …
Minä tunnen kipua. Minä tunnen väsymystä ja joskus pakokauhuakin. Olen siis olemassa. Suljen silmäni ja kellun täydellisen hiljaisuuden vaipassa. Vedän varpaani piiloon kärsimyksen kädeltä ja teriä sivaltavilta sanoilta. Tunnen unimaailmani iäisyyden turvallisen sylin, se pitää minut parantavassa otteessaan yön kadotetut tunnit. Avaan silmäni ja tiedän saaneeni lahjan. On uusi päivä. Minä elän ja kohtaan tielleni …
Ystävälle, joka on yksi vahvoimmista ja henkisesti kauneimmista ihmisistä, jonka olen elämässäni kohdannut. Toivon enkelin siipien suojaa sinulle ja rakkaimmillesi. Toivon tähtien pölyä kirjoitetulle polullesi. Toivon lempeän kesätuulen hyväilyä haavoitetulle sielullesi. Toivon tuntureiden hiljaisuuden rauhaa väsyneelle vartalollesi. Toivon hiljaisia rakkauden sanoja sanoista vaurioituneille korvillesi. Toivon onnea, joka kertoo sinun voittaneen <3
Minä olen ollut taiteilijana, kun sinut lapseni on maalattu elämän taululle. Minä olen rakkaudella valinnut kirkkaita värejä, jotka kertovat ainutlaatuisuudestasi. Minä olen ylpeänä esitellyt sinua maailmalle, koska olet saavutuksistani kaunein. Minä olen suojellut sinua kolhuilta ja hoivannut naarmuja, joita olet matkallasi saanut. Tulee päivä, jolloin minun on sinusta luovuttava ja annettava elämän virran vietäväksi – …
Ihanaa, kiedot vapisevat kätesi ympärilleni — niin hienoa tutustua — sinuun. Illat ovat kylmiä ja kurkusta alas valuva viini lämmittää kylmettyneitä jäseniä. Minuutit vaihtuvat tunneiksi ja tunnit päiviksi. Olen varautunut, elämä ei ole tähänkään mennessä osoittautunut suklaapuuroksi. Kimaltelevia sanoja, naurua, osallistuvaa hyminää. Puhetta, joka ropisee ulkona riuhuvan syysmyrskyn pisaroiden lailla rop rop rop… tasaisesti kuin …
