Muistatko sinä? Minä muistan! Halusimme omalla pienellä provokaatiollamme hätkähdyttää ja sävähdyttää. Saada ihmiset ihmettelemään ja puhumaan. Käsi kädessä, paita ja peppu. Apteekinmäellä, kylmällä portaalla. Otit kainaloon ja pidit lämpimänä, ystäviä. Muistatko sen kerran, kun kiivettiin talon katolle katsomaan tähtiä ja juomaan höyryävän kuumaa kaakaota? Minä muistan! Muistatko kuinka poikkesimme reitiltä ja hiippailimme läheisen leikkipuiston keinuille? …
Lähdemme kaupasta ja yritän kaupata saamaani ajatustani äidille, perustelemalla. Kuinkas muutenkaan aikuista saisi hyväksymään lapsen elämääkin suurempaa toivetta. Kerron, kuinka naapurissa on hieno vahtikoira ja kuinka kaikilla pitäisi olla sellainen, että olisi turvallista. Tulkitsen äidin hymyn ensimmäiseksi pehmenemisen merkiksi, enkä lapsellisuuttani ymmärrä, että äiti hymyilee miettiessään iltaa ja kuinka kirjoittaisi taas tästäkin “lapsen suusta” -tapahtumasta …
