Muistatko sinä? Minä muistan! Halusimme omalla pienellä provokaatiollamme hätkähdyttää ja sävähdyttää. Saada ihmiset ihmettelemään ja puhumaan. Käsi kädessä, paita ja peppu. Apteekinmäellä, kylmällä portaalla. Otit kainaloon ja pidit lämpimänä, ystäviä. Muistatko sen kerran, kun kiivettiin talon katolle katsomaan tähtiä ja juomaan höyryävän kuumaa kaakaota? Minä muistan! Muistatko kuinka poikkesimme reitiltä ja hiippailimme läheisen leikkipuiston keinuille? Keinuimme sydämiemme kyllyydestä ja nauroimme kovaa! Entä muistatko, kun halusin katsoa jännittävää ohjelmaa, mutta en yksin? Sinä tulit joka viikko viereeni sohvalle, turvaksi. Työnsin varpaani jalkojesi alle lämpimään ja silittelit käsiäni. Niin hyvä ja niin turvallinen. Mutta se minkä minä todella muistan, on ne keltaiset muistilaput, joilla tuhansin kirjaimin kerroit kuinka tärkeä sinulle olen. Olit läsnä, kun sinua kipeimmin tarvitsin. Silloin, kun olin hukkua suruun ja hengittäminen oli vaikeaa. Sitten väliin tuli aika ja kadotin sinut. Kaipaan sinua suunnattoman paljon, rakas ystäväni.
