Ihanaa, kiedot vapisevat kätesi ympärilleni — niin hienoa tutustua — sinuun. Illat ovat kylmiä ja kurkusta alas valuva viini lämmittää kylmettyneitä jäseniä. Minuutit vaihtuvat tunneiksi ja tunnit päiviksi. Olen varautunut, elämä ei ole tähänkään mennessä osoittautunut suklaapuuroksi. Kimaltelevia sanoja, naurua, osallistuvaa hyminää. Puhetta, joka ropisee ulkona riuhuvan syysmyrskyn pisaroiden lailla rop rop rop… tasaisesti kuin sydämen syke. Minä annan kiintymykseni tavalla jolla sen teen. Huolehdin. Olen raottanut ystävyyden ovea. Ovea, jossa on monta lukkoa. Kerään syksyn värjäämistä vaahteranlehdistä kimpun ja mietin hetkeä, kun pistit sydäntäni, uskalsit muodostaa sanoja kavalalla kielelläsi rakkaimmistani. Tiedät sen, olet saanut minusta vihollisen ikuisen. Nuku. Pidä kuitenkin toinen silmä auki.
