Unettomana yönä suljen silmäni ja olen hereillä,
kävelen unien maailmassa kuitenkaan näkemättä niitä.
Hiljainen hengityksesi vieressäni kuulostaa huudolta,
joka kiirii tunturien välissä
-vaimeten
— voimistuakseen ja alkaakseen alusta.
Kello joka tikittää vaativasti,
odottaen aamun tuomaa valvetta – aika antaa toivon tulevasta.
Elämästä, joka odottaa omaa vuoroaan ja,
jonka takia kaikki on sietämisen arvoista
