Istun rattaissa kävelytiellä ja minun silmissäni vieras ihminen seisoo takanani pidellen kiinni rattaiden työntöaisasta. Meidän pitää olla hiljaa ja katsoa tarkasti eteenpäin, odottaa merkkiä. Hiljaisuuden rikkoo nurkan takaa kuuluva, jännityksestä purkautuva hihitys ja kesäsandaalien rapina soralla. Rapina kovenee ja rattaideni renkaat alkavat pyöriä (paitsi yksi, joka ei osu maahan) yhä lujempaa. Takaani kuuluu useiden vieraiden äänien lisäksi yksi tuttu ääni, joka kehoittaa lisäämään vauhtia ja sukeltamaan läheisen leikkipuiston leikkitelineiden kätköihin piiloon mahdollisilta takaa-ajajilta. Saalis on jaettava kristillisesti ja juhlallisen toimituksen suorittaa porukan vanhin — tuttu ääni. Minä olen ylimääräinen ja saan yhden. Huumaavan kirpeä maku tunkeutuu ikenieni alle, saaden sylkirauhaseni pursuamaan ja nieleskelen urheasti. Illalla painan pääni tyynylle ja suljen silmäni. Mahaani kirpistelee hieman, koska se yksi oli raaka. Hyrisen tyytyväisenä, koska olen ollut juuri elämäni ensimmäisessä seikkailussa.. omenavarkaissa.
Ihania muistoja, lämpimiä kesäpäiviä <3 🙂