Lähdemme kaupasta ja yritän kaupata saamaani ajatustani äidille, perustelemalla. Kuinkas muutenkaan aikuista saisi hyväksymään lapsen elämääkin suurempaa toivetta. Kerron, kuinka naapurissa on hieno vahtikoira ja kuinka kaikilla pitäisi olla sellainen, että olisi turvallista. Tulkitsen äidin hymyn ensimmäiseksi pehmenemisen merkiksi, enkä lapsellisuuttani ymmärrä, että äiti hymyilee miettiessään iltaa ja kuinka kirjoittaisi taas tästäkin “lapsen suusta” -tapahtumasta …
Lue kokonaanSeison punaisen Minin etupenkkien välissä ja tärisen odotuksen tuomasta jännityksestä. Se tunne, kun osoitat kymmenen sormeasi kohti herkkää poikalasta ja tämä juoksee äitinsä helmoihin kiljuen.. kiljuminen vaimenee loukatun nyyhkytykseksi.. se voimaannuttava vallan tunne vaahtosammuttimen kokoisena. Tie on töyssyinen ja välillä pyllähdän istumaan takapenkille. Kerään innosta puhkuen pienen vartaloni ylös ja toivon, että minua määränpäähän kuljettava …
Lue kokonaanIstun rattaissa kävelytiellä ja minun silmissäni vieras ihminen seisoo takanani pidellen kiinni rattaiden työntöaisasta. Meidän pitää olla hiljaa ja katsoa tarkasti eteenpäin, odottaa merkkiä. Hiljaisuuden rikkoo nurkan takaa kuuluva, jännityksestä purkautuva hihitys ja kesäsandaalien rapina soralla. Rapina kovenee ja rattaideni renkaat alkavat pyöriä (paitsi yksi, joka ei osu maahan) yhä lujempaa. Takaani kuuluu useiden vieraiden …
Lue kokonaan