Minä istun tässä ja kuuntelen elämääni. Se suhisee hiljaa korvissani ja välillä vaimenee täydelliseen hiljaisuuteen. Kuvittele miltä näyttää nuotti, joka kieppuu tanssien pääsi pyörälle. Sen sulavat linjat houkuttelevat seuraamaan ja unohtamaan suunnitelmallisuuden, vakaan turvallisuuden, aikavarkaan aikataulun. Eilen viiltäviä sanoja, tänään väriseviä kuiskauksia, huomenna pehmeitä suudelmia.
Minä istun tässä ja maistelen miltä elämäni maistuu. Makeaa mansikkaa, kirpeää sitruunaa, suolaista salmiakkia… Arjen haasteeni ovat pohjaanpalanutta perunaa, juhlani syntisen hyvää tiramisua. Unelmani ovat vaarallista fugua.
Minä istun tässä ja katselen elämääni sivusta. Siinä on yksinäisyyden harmautta. Sillekin on oma tilansa ja aikansa. Näen rakkaita hahmoja, jotka tempaavat minut maailmani pyörään, kieppumaan ja kiirehtimään, rakastamaan. Elämässäni on sinistä surua. Murhetta sydämensä rikkoneista, elämänsä päätepysäkille tulleiden surijoista, huolta pelokkaista, ahdistusta tuntemattoman sanoista, sanoista, jotka kertovat mihin suuntaan on mentävä. Silmäni lepäävät lapsen hymyssä, pelilaudan ääressä miettivän lapsen selässä, ovesta astuvan rakkaan piirteissä.
Minä istun tässä ja tunnustelen miltä elämäni tuntuu. Se tuntuu soralta varpaiden välissä. Kirjan kuluneilta sivuilta sormieni päissä. Viereeni kömpivän hipsutukselta. Otsalta otsaa vasten, käsiltä kaulalla. Taskussani piileskelevältä haasteelta. Tarvitsevalta katseelta, joka sanoo: ”Älä koskaan katoa, tarvitsen sinua.”
Hipaisen hiuksiani peilin edessä, olen valmis uuteen päivään.
elämä, onni, rakkaus, suru, tunteet, uusi päivä, yksinäisyys
